monikulttuurinen hyvinvointivaltio?

Kysymys etnisen monimuotoisuuden lisääntymisen vaikutuksesta hyvinvointivaltiorakenteiden tukeen on askarruttanut sosiaalitieteilijöitä molemmin puolin Atlantia viime vuosikymmeninä. Italialainen, mutta Harvardin yliopistossa vaikuttava professori Albert Alessina on kolleegoineen perehtynyt kysymykseen vertailemalla sosiaalimenoja ja maiden etnisen monimuotoisuuden tasoja. Alessinan ajatus kun menee jotakuinkin näin: maahanmuutto vähentää ihmisten luottamusta ja solidaarisuutta, koska kansakunnan moninaistuessa ihmisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan huononevat ja hyvinvointisovinismi kasvaa. Toisin sanoen, ihmiset pelkäävät että maahanmuuttajat vievät työpaikkoja ja käyttävät hyväkseen hyvinvointivaltion palveluja. Tästä seuraa hyvinvointivaltion tuen kutistuminen. Alessina osoittaa kirjassaan The Future of Europe: Reform or Decline (2004), tukea argumenteilleen vertailemalla esimerkiksi Yhdysvaltojen eri osavaltioiden sosiaalimenojen suhteita Afro-Amerikkalaisten osuuteen. Alessina osoittaa, että osavaltioissa joissa on eniten Afro-Amerikkalaisia on sosiaalimenot pienimmät. Eurooppasta Alessina osoittaa samanlaisia suhteita. Maat joissa sosiaalimenot BKT:sta ovat korkeimmat ovat myös homogeenisimpia ja päin vastoin.

Alessinan logiikalla on monenlaisia merkityksiä, ja on tärkeää kysyä mitä vaikutuksia hänen tuloksillaan on, ja toisaalta myös pohtia vaihtoehtoisia hypoteeseja. Jos Alesinan korrelaatioilla on kausaalisia merkityksiä, on luonnolista ajatella, että kun maahanmuutto lisääntyy Suomen kaltaisissa maissa joissa olemme eläneet verrattaen homogeenisissä ympyröissä, ajan kuluessa tuki hyvinvointivaltiolle kutistuisi. Ihmiset eivät haluaisi maksaa veroja koska heidän mielestään ne eivät tuottaisi hyvinvointia, vaan muualta tulleet käyttäisivät systeemiä hyväkseen. Tällainen retoriikkahan onkin jo vahvasti esillä tiettyjen ryhmien ajatuksissa.

Ennen kuin hyväksymme Alessinan ja muiden suoraviivaiset yleistykset on aiheellista pohtia vaihtoehtoja. Viime viikkoisessa kolumnissani esittelinkin jo Turun yliopiston professori Heikki Ervastin tutkimusia European Social Surveyhin (ESS) perustuen. Ervasti on omissa tutkimuksissaan testannut päinvastaista hypoteesia, eli, että kun maahanmuutto lisääntyy on ihmisillä enemmän positiivisia kokemuksia maahanmuuttajista, perustuen niin kutsuttuun kontaktiteoriaan. Toinen hypoteesi Ervastin mukaan voisi olla esimerkiksi sellainen, että maahamuuton lisääntyessä kilpailu hyvinvointipalveluista lisääntyy mikä puolestaan lisää niiden tarvetta ja samalla luo paineita tuottaa niitä enemmän. Ervasti on testannut näitä kolmea kilpailevaa hypoteesia ESS aineistolla (monimuuttujamenetelmin) ja tulokset ovat mielenkiintoisia. Ensinnäkin, ksenofobia, eli muukalaispelko on vähenemässä ja maissa joissa hyvinvointipalveluiden osuus BKT:sta on suurimpia ilmenee ksenofobiaa vähiten. Lisäksi, etninen monimuotoisuus ei vaikuta hyvinvointisovinismin, luottamuksen ja hyvinvointovaltiotuen määrään. Itseasissa, samat henkilöt vastustavat maahanmuuttoa ja tukevat hyvinvointivaltiota. Syvät kontaktit maahanmuuttajiin puolestaan vähentävät hyvinvointisovinismia ja ja lisäävät luottamusta. Ervastin tulokset siis osoittavat, että Alessinan teesit ovat vähintäänkin liioteltuja, ja tärkeää hyvinvointivaltion tuen kannalta olisikin merkitykselliset kontaktit maahanmuuttajiin ja integraation onnistuminen.

Pohdintaa ydinvoimakeskustelusta meillä ja muualla 16.3.2011

Ydinvoimasta ja vaaleista

Heräsin taas aamulla saksalaisen radionaseman kärkkääseen keskusteluun ydinvoimasta. Mieheni kun on tullista tullut, Saksasta päin, ja pystyy kuuntelemaan kotikaupunkinsa radiokanavia nykyteknologian avulla. Vaikka en saksaa ihan täydellisesti hallitse, olen tullut nopeasti ymmärtämään saksalaisen ydinvoimakeskustelun erot ja yhteläisyydet suomalaiseen keskusteluun, tai pitäisikö sanoa, keskustelun toppailuun tai puuttumiseen. 

Saksassa uskalletaan keskustella

Kun maailma kuuli Japanin järkyttävästä luonnonmullistuksesta perjantaina, kutsui Saksan liittokansleri Angela Merkel hallituksensa hätäkokoukseen jo lauantai-illaksi. Päätöksiä ei tarvinnut kauaan odotella sillä maanantaina hallitus ilmoitti, että kaikki ennen vuotta 1980 valmistuneet ydinreaktorit suljetaan väliaikaisesti. Samalla hallitus kertoi harkitsevansa uudelleen päätöstä jatkaa ydinvoimaloiden käyttöikää (Kansan uutiset, 16.3.2011). Kaiken tämä taustalta löytyy vuosien tiivis keskustelu ydinvoimasta ja Saksan vihreiden onnituminen saada hallituskumppaninsa sosiaalidemokraatit suostumaan kaikkien ydinvoimaloiden sulkemiseen vuoteen 2021 mennessä edellisessä hallituksessa. Saksan vihreä puoluehan onkin rakentunut aikoinaan pitkälti ydinvoiman vastaisen liikkeen ympärille.

Saksalainen mediakin on lähtenyt keskusteluun voimakkaasti mukaan, ja esimerkiksi Spiegel julkaisi maanantaina laajan artikkelin, jonka otsikkona oli ”Fukushima merkitsee loppua ydinvoiman aikakaudelle”. Useat muutkin lehdet, jopa konservatiiviset, ovat laajasti julkaiseet kirjoituksia joiden mukaan illuusio ydinvoimasta turvallisena ja edullisena voimanlähteenä on kadonnut.

Eu-maat reagoivat Japanin tapahtumiin

Saksan hallitus ei ole muuten myöskään ainoa eurrooppalainen hallitus joka reakoi tapahtumiin voimakkaasti. Ranska on jo myös kehottanut kansalaisiaan lähtemään Tokiosta. Englannin suunnaltakin kuuluu myös kovinkin kriitisiä ääniä, nimittäin taloussanomat (15.3.2011 ) uutisoi kuinka Britannian ydinturvallisuusviranomaiset eivät suosittele ranskalaisen Arevan Olkiluoto-reaktorimallia maan uusiin ydinvoimaloihin. Reaktorin turvajärjestelmissä on brittien mielestä aivan liikaa vaarallisia puutteita. Naapurimaastamme, Ruotsista, taas kuulemme kuinka suuri osa ydinvoima-asiantuntijoista on lähteneet muille maille, ja osaamisen kuihduttua on ydinvoimaturvallisuuskin surkastunut kovaa vauhtia. Osaavia työntekijöitä ei saada houkuteltua ja nykyisellä on motivaatio-ongelmia (kaleva, 16.3.2011)!

Saksan vanhat ydinvoimalat suljetaan turvallisuusarvion ajaksi (3 kk)

Mutta takaisin Saksaan, eilen tiistaina Merkel ilmoitti, että vanhat ydinvoimalat suljetaan ja niiden turvallisuus arvioidaan seuraavan kolmen kuukauden aikana. Samalla tämä tarkoittaa, että päätös ydinvoimaloiden käyttöiän pidentämisestä jäädytetään kolmeksi kuukaudeksi. Koska myös Saksassa eletään vaalien alusaikaa, on tämä kolmen kuukauden arviointiaika herättänyt melkoista polemiikkia. Yes, vihdoin konservatiivien suunnalla ollaan ymmärretty ydinvoiman riskit, mutta toisaalta tämä päätös tarkoittaa sitä, että asiaan palataan vasta sen jälkeen, kun kevään merkittävät osavaltiovaalit on pidetty. Oppositio syyttää hallitusta laskelmoinnista ja äännestäjien tyynnnyttelemisestä—syystäkin!

Miten Suomessa?

Mutta mitäpä meillä Suomessa siis? Säteilyturvakeskuksen apulaisjohtaja Raimo Mustonen on arvioinut että “Japanin tilanne on pahempi kuin 25 vuotta sitten Tshernobylissä tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus, koska ydinpäästöjen määrä Japanissa on todennäköisesti vähintään samaa tasoa, mutta väkimäärä lähialueilla paljon suurempi” (Kaleva, 15.3.2011). STUK organisaationa onkin lähtenyt selvittämään suomalaisille tapahtumien kulkua ja syitä kiitettävällä tavalla. Mutta entäpä politikot ja media laajemmalti? Helsingin sanomien nettiversioista on saatavilla jatkuvaa reportaasia tapahtumista, faktaa siis. Iltapäivälehdistön sivut puolestaan hehkutti eilen viestiä perheeltä Sendaista "Kiitos tuesta, suomalaiset!". En voinut kuin pyöritellä päätäni lukiessani tämän otsikon! Salinette minun kysyä mistä tuesta tässä on kyse ja onkohan tämä nyt juuri sitä tärkeintä keskustelua aiheesta? (Tarkoitukseni ei ole kyseenalaistaa suomalaisten solidaarisuutta japanilaisia kohtaan, sen puutteesta ei varmasti ole kyse, sen jo todisti eiliset mielenosoitukset ympäri suomea jonka tarkoituksena oli muistaa onnettomuuden uhreja ja herätellä päättäjiä!)

Eikö Suomessa saa käydä ydinvoimakeskustelua?

Suomen johtavat politikot, valtionvarainministeriä myöten ovat kuitenkin varustautuneet näin vaalien alla täysin toisella mentaliteetilla. Ensinnäkin ulkoministeri Stubb kiiruhti ilmoittamaan, että suomalaisia ei evakuoida Japanista. Tarvetta sille ei ole. Valtionvarainministeri puolestaan varoitti oppositiota hyppimästä haudoilla! Ydinvoimasta on siis tullut Suomessa tabu josta ei saa keskustella näin vaalien alla. Katainen lienee tyytyväinen hallituskumppaniensa Vihreiden ilmoitukseen, että he eivät tule käyttämään tapahtunutta vaaliaseena. Hieman hankalalta se kyllä tuntuisikin, ottaen huomioon heidän suostumukseensa ydinvoiman lisärakentamiseen Suomessa!

Eppujen tahtiin Suomi-ilmiö

 
Muistatko kentien Eppujen biisin “Suomi ilmiö”....miten se menikään? Vaikka Harrisburgissa täytyy ikkunat sulkea, Voi Suomessa aina huoletta kulkea---ainakin näin vaalien alla!

Halla-aholaisten maahanmuuttokriittisyys on sekoitus vanhaa ja modernia rasismia (Kolumni julkaistu Kansan Tahdossa 11.5.2011)

Eletään päivää 18.4. 2011, juuri vahvistuneiden vaalitulosten jälkeen tarvitsin hyviä uutisia enemmän kuin pitkään aikaan. Vaalituloksen aiheuttama shokki oli jotakuinkin sellaista luokkaa, että ajatusten kokoaminen vaati melkoisia ponnisteluja ja mielentasapainoni kannalta olikin erittäin onnekasta, että samaisena päivänä osallistuin Tampereen yliopistolla kollegoideni kanssa järjestämääni kansainväliseen seminaariin aiheesta maahan- ja maastamuutto. Alustajina seminaarissamme oli teemaan perehtyneitä huippututkijoita eri aloilta ja eri maista. Tarkoituksenamme kun oli perehtyä maahanmuuton tematiikkaan eri oppiaineiden tarjoamien näkökulmien kautta. Niitä kovasti tarvitsemiani hyviä uutisia ei onneksi tarvinut odottaa kovin kauaa koska Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Ervastilla oli mitä jakaa. Heikki Ervasti on arvostettu tutkija ja hän on jo vuosia perehtynyt suomalaisten asenteiteisiin maahanmuuttoa kohtaan. Aineistonaan Ervasti on käyttänyt kysymyksen kannalta parasta mahdollista, aineistoa nimeltään European Social Survey (ESS). Tämä aineisto koostuu kattavasta otoksesta suomalaisia (ja muiden euroopan maiden kansalaisia), pitkällä aikajanalla, jotta asenteiden muutosta voitaisiin tutkia, vieläpä vertailevassa perspektiivissä muihin maihin. Viimeisimpien ESS tulosten mukaan suomalaisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan eivät ole muuttuneet merkittävästi negatiivisemmiksi viime vuosina. Taloudellisten suhtanteiden vaikutukset asenteisiin on jo tunnettu ilmiö, ja maahanmuuton lisääntymisen kannatuksen pienoinen notkahdus onkin Ervastin mukaan selitettavissä ensisijaisesti heikolla taloudellisella tilanteella. Ksenofobia, eli muukalaispelko, puolestaan on jatkanut laskuaan koko 2000-luvun. Ervastin tulokset siis osoittavat, että suomalaisten suhtatuminen maahanmuuttoon ei ole muuttunut kielteisemmäksi toisin kuin esimerkiksi Helsingin Sanomat on koko kevään toitottanut. Hesarin mainostama maahanmuuttovastaisuudem lisääntyminen on Ervastin mukaan erittäin kyseenalaista toimitaan valtakunnan ykköslehdeltä, varsinkin kun se ei ole perustunut mihinkään luotettaviin tutkimuksiin. Miksi hesari lähti tähän persukampanjaan mukaan vaalien alla, on erittäin oikeutettu kysymys. Se että rasistiset ryhmät ovat aktivoituneet ja saaneet polittista aktivismia tuekseen ei vielä kerro suomalaisen suhtatumisesta maahanmuuttoon yleensä mittään. Se kertoo vain tämän tietyn ryhmän maailmankatsomuksesta.

Ervastin esityksen jälkeen jäin kuitenkin miettimään tätä taloudellisten suhtanteiden vaikutusta asenteisiin maahanmuuttajia kohtaan. Voiko olla niin, että koska huonon yleisen taloudellisen tilanteen lisäksi tiedämme, että suomessa on lisääntynyt eriarvoistuminen ja ns. osattomuus jo pidemmän aikaan, on tietyissä ryhmissä tämä negatiivinen suhtautuminen polarisoitunut? Oma tuntumani on “kyllä”, ja tämä aihe vaatisikin lisätutkimuksia. Seminaarimme toinen alustaja Thomas Malloy, yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi, valoittikin tätä mekanismiä laajemmin. Malloy on tutkinut vähemmistö-enemmistö suhteita ja tullut siihen tulokseen, että negatiiviset asenteet vähemmistöäjä kohtaan ovat usein tulosta erittäin vahvasta identifioitumisesta omaan niin sanottuun sisä-ryhmään (in-group). Eli henkilöt joiden identiteetti on vahvasti sidoksissa johonkin abstraktiin sisäporukkaan, suhtautuvat negatiivisemmin vähemmistöihin. Tuleeko mikään porukka mieleesi?

Rasismia on tutkittu maailmalla jo useiden vuosikymmenien ajan eri oppiaineiden parissa. Itse olen parhaiten perehtynyt sosiaalipsykologiseen tutkimukseen aiheesta. Sosiaalipsykologit ovat perinteisesti jakaneet rasismin ns. vanhaan ja moderniin rasismiin. Perinteiseen rasismiin kuuluu esimerkiksi ajatukset siitä, että tietyt ryhmät ovat alempiarvoisia, kun taas modernissa rasismissa ajatukset esitetään esimerkiksi muodossa “vähemmistöjen oloja on jo parannettu tarpeeksi”- hieman salonkikelpoisemmin siis. Halla-Aholaisten “maahanmuuttopolitiikkakriittisyys” onkin mielestäni pelkkä sekoitus perinteistä ja modernia rasismia, ja puhdasta maahanmuuttajakriittisyyttä. En ole yksin ajatusteni kanssa vaan johtavat maahanmuutto- ja rasismin tutkijat suomessa ovat tulleet samaan tulokseen. Esimerkiksi Vesa Puuronen, itä-suomen yliopistosta, analysoi Jussi Halla-ahon kirjoituksia uusimmassa teoksessaan Rasistinen Suomi (Gaudeamus, 2011) ja Puurosen mukaan “Halla-aho ei perusta kirjoituksiaan tietoihin, vaan vahvistaa vanhoja ennakkoluuloja ja asenteita, jotka tiede on kumonnut ikiajat sitten” (yle.fi 9.4.2011). Puuronen sanoo myös, että “Halla-aho on kirjoituksissaan tuonut esille ajatuksia ja käyttänyt ilmauksia sekä esittänyt ideologisia kantoja, jotka ovat selkeästi rasistisia”.

Halla-Aholaiset ovat ottaneet kunnian itselleen siitä, että he ovat tuoneet maahanmuuton poliittiseen keskusteluun. Myönnän, että he ovat kyllä olleet äänekkäimpiä osallistujia, mutta siihenpä mielestäni heidän saavutukset voidaan lukea, homma-foorumin melko laajan kirjallisuusluettelon lisäksi. Vaikka tutkijoiden parissa (ja mielestäni myös kansalaisten) ollaan yhtämieltä siitä että Halla-aholaisten suhtautuminen maahanmuuttoon pohjautuu rasismiin ja että suomen maahanmuuttopolitiikkassa on ongelmia (kuten säilöönottokeskukset ja niiden toimintaperiaatteet, pitkät käsittelyajat) ovat poliitikot mielestäni kaihtaneet avointa keskustelua rasismista, sen kaikkineen ilmenemismuotoineen. Kun maahanmuuttoministerimme sai tappouhkauksia, Halla-aholaisten leimatessaa hänet kukkahattutädiksi, ei hänen puolestapuhujia ja tukijoita ilmaantunut julkisuuteen. Kovin vähäiseksi on jäänyt Halla-aholaisten arvostelu politikoilta kaiken kaikkiaan. Positiivinen yllätys oli eilinen Paavo Lipposen julkinen ulostulo: “ Ei tuumaakaan periksi äärioikeistolle, enemmistön pitää nousta nyt esiin” (mtv3, 09.05.2011). Rohkaisisinkin vasemmiston kansanedustajia ottamaan vahvemmin kantaa maahanmuuttopolitiikan oikeisiin ongelmiin, mutta jättämään ongelmalähtöisyyden muuten täysin. Keskusteluun maahanmuutosta on aika lähteä mahdollisuuksien, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kautta, sekä rohkealla otteella rasismia ja kaikkea syrjintää vastaan. Viime päivien raportit rasistisen väkivallan lisääntymisestä ja sen oikeuttaminen vaalituloksella jos joku jo velvoittaa hyvät (vasemmiston) kansanedustajat teitä ottamaan kantaa ja tekemään sen mahdollisimman äänekkäästi. Teidäthän me olemme sinne äänestäneet, pitämään heikompien puolta!