Kysymys etnisen monimuotoisuuden lisääntymisen vaikutuksesta hyvinvointivaltiorakenteiden tukeen on askarruttanut sosiaalitieteilijöitä molemmin puolin Atlantia viime vuosikymmeninä. Italialainen, mutta Harvardin yliopistossa vaikuttava professori Albert Alessina on kolleegoineen perehtynyt kysymykseen vertailemalla sosiaalimenoja ja maiden etnisen monimuotoisuuden tasoja. Alessinan ajatus kun menee jotakuinkin näin: maahanmuutto vähentää ihmisten luottamusta ja solidaarisuutta, koska kansakunnan moninaistuessa ihmisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan huononevat ja hyvinvointisovinismi kasvaa. Toisin sanoen, ihmiset pelkäävät että maahanmuuttajat vievät työpaikkoja ja käyttävät hyväkseen hyvinvointivaltion palveluja. Tästä seuraa hyvinvointivaltion tuen kutistuminen. Alessina osoittaa kirjassaan The Future of Europe: Reform or Decline (2004), tukea argumenteilleen vertailemalla esimerkiksi Yhdysvaltojen eri osavaltioiden sosiaalimenojen suhteita Afro-Amerikkalaisten osuuteen. Alessina osoittaa, että osavaltioissa joissa on eniten Afro-Amerikkalaisia on sosiaalimenot pienimmät. Eurooppasta Alessina osoittaa samanlaisia suhteita. Maat joissa sosiaalimenot BKT:sta ovat korkeimmat ovat myös homogeenisimpia ja päin vastoin.
Alessinan logiikalla on monenlaisia merkityksiä, ja on tärkeää kysyä mitä vaikutuksia hänen tuloksillaan on, ja toisaalta myös pohtia vaihtoehtoisia hypoteeseja. Jos Alesinan korrelaatioilla on kausaalisia merkityksiä, on luonnolista ajatella, että kun maahanmuutto lisääntyy Suomen kaltaisissa maissa joissa olemme eläneet verrattaen homogeenisissä ympyröissä, ajan kuluessa tuki hyvinvointivaltiolle kutistuisi. Ihmiset eivät haluaisi maksaa veroja koska heidän mielestään ne eivät tuottaisi hyvinvointia, vaan muualta tulleet käyttäisivät systeemiä hyväkseen. Tällainen retoriikkahan onkin jo vahvasti esillä tiettyjen ryhmien ajatuksissa.
Ennen kuin hyväksymme Alessinan ja muiden suoraviivaiset yleistykset on aiheellista pohtia vaihtoehtoja. Viime viikkoisessa kolumnissani esittelinkin jo Turun yliopiston professori Heikki Ervastin tutkimusia European Social Surveyhin (ESS) perustuen. Ervasti on omissa tutkimuksissaan testannut päinvastaista hypoteesia, eli, että kun maahanmuutto lisääntyy on ihmisillä enemmän positiivisia kokemuksia maahanmuuttajista, perustuen niin kutsuttuun kontaktiteoriaan. Toinen hypoteesi Ervastin mukaan voisi olla esimerkiksi sellainen, että maahamuuton lisääntyessä kilpailu hyvinvointipalveluista lisääntyy mikä puolestaan lisää niiden tarvetta ja samalla luo paineita tuottaa niitä enemmän. Ervasti on testannut näitä kolmea kilpailevaa hypoteesia ESS aineistolla (monimuuttujamenetelmin) ja tulokset ovat mielenkiintoisia. Ensinnäkin, ksenofobia, eli muukalaispelko on vähenemässä ja maissa joissa hyvinvointipalveluiden osuus BKT:sta on suurimpia ilmenee ksenofobiaa vähiten. Lisäksi, etninen monimuotoisuus ei vaikuta hyvinvointisovinismin, luottamuksen ja hyvinvointovaltiotuen määrään. Itseasissa, samat henkilöt vastustavat maahanmuuttoa ja tukevat hyvinvointivaltiota. Syvät kontaktit maahanmuuttajiin puolestaan vähentävät hyvinvointisovinismia ja ja lisäävät luottamusta. Ervastin tulokset siis osoittavat, että Alessinan teesit ovat vähintäänkin liioteltuja, ja tärkeää hyvinvointivaltion tuen kannalta olisikin merkitykselliset kontaktit maahanmuuttajiin ja integraation onnistuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti